Usea peräkkäinen matalapaine kasvattaa meritulvariskiä Itämeren rannikolla

Itämeren rannikkotulvat liittyvät usein voimakkaisiin matalapaineisiin, jotka nostavat vettä kovien tuulien ja matalan ilmanpaineen vuoksi. Geophysical Research Letters -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa saatiin selville, että vedenkorkeuteen vaikuttaa merkittävästi myös peräkkäisten matalapaineiden lukumäärä. Tutkimuksen mukaan Itämeren rannikolla havaitut ylimmät vedenkorkeudet ovat noin 2–3 kertaa korkeampia silloin, kun vähintään kolme matalapainetta kulkee alueen ohi lyhyen ajan kuluessa, verrattuna tilanteeseen, jossa matalapaineita on vain yksi.

“Esimerkiksi Helsingissä yksittäisen matalapaineen aiheuttama keskimääräinen vedenkorkeushuippu on 29 senttimetriä tavanomaista korkeammalla, kun taas vähintään kolmen peräkkäisen viikon aikana sattuneen matalapaineen seurauksena poikkeama on noin 68 senttimetriä”, Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen kertoo.

Tutkimuksessa havaittiin, että vedenkorkeudet ovat myös sitä suurempia, mitä voimakkaampia peräkkäiset matalapaineet ovat. Tutkimuksessa arvioitiin, että matalapaineiden ryppäisiin liittyvät pitkäkestoiset länsituulet, jotka nostavat Itämeren keskimääräistä vesimäärää Pohjanmereltä Tanskan salmien kautta virtaavan veden takia. Kun matalapaineita on lyhyessä ajassa useita peräkkäin, vesimäärä ei ehdi palautua niiden välillä.

Itämeren matalapaineita selvitettiin neljänkymmenen vuoden ajalta

Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä sitä, millaisia vedenkorkeuksia matalapaineiden ryppäät aiheuttavat, että sitä, millaisissa säätilanteissa äärimmäisen korkeat merivesitilanteet sattuvat. Osoittautui, että lähes puolet korkean meriveden tilanteista liittyi vähintään kolmen matalapaineen ryppäisiin, ja vain noin 10 % yksittäisen matalapaineen ohituksiin.

“Vaikka yksittäisiä matalapaineita esiintyi suurin piirtein yhtä usein kuin matalapaineryppäitä, kävi ilmi, että äärimmäisen korkeat merivesitilanteet liittyivät suurimmaksi osaksi juuri matalapaineryppäisiin”, Mika Rantanen kertoo.

Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki Itämeren alueen yli liikkuneet voimakkaat matalapaineet loka-maaliskuussa vuosina 1980–2022. Jokaisen matalapaineen tai matalapaineryppään aikaisia maksimivedenkorkeuksia tutkittiin kahdeksan eri mareografin eli vedenkorkeuden mittausaseman havainnoista Suomen, Ruotsin, Viron ja Latvian alueelta.

Tutkimus on osa meneillään olevaa MAWECLI-hanketta (MArine and WEather events in the changing CLImate as potential external hazards to nuclear safety), jossa tutkitaan äärimmäisiä meri- ja sääilmiöitä Suomen ydinvoimaturvallisuuden tueksi.

Lisätietoja:

Tutkija Mika Rantanen, Ilmatieteen laitos, p. 050 475 0756, mika.rantanen@fmi.fi

Tutkija Jani Särkkä, Ilmatieteen laitos, p. 050 346 9087, jani.sarkka@fmi.fi

Tieteellinen artikkeli on avoimesti saatavilla Geophysical Research Letters-tiedelehdessä.

Artikkelin viite: Rantanen, M., van den Broek, D., Cornér, J., Sinclair, V. A., Johansson, M. M., Särkkä, J., Laurila T. K., & Jylhä, K. (2024). The impact of serial cyclone clustering on extremely high sea levels in the Baltic Sea. Geophysical Research Letters. https://doi.org/10.1029/2023GL107203.